Niin se on uusi vuosi käynnistynyt hieman saamattomissa merkeissä, kun piti sitten pitkästä aikaa eilen oikein juopotella. Huh, ihan turhaa hommaa kun aina seuraava päivä menee pelastusarmejalle. Nyt kuitenkin aloitin jo perinteisen tipattoman tammikuun. Tämä on jo kolmas sellainen.  Oon joskus miettiny että pitäis tipattoman vuoden mutten kuitenkaan ole sitä lähtenyt toteuttamaan. Voishan sitä tietty pitää vaikka joka toisen kuukauden tipattomana?! No, ainakin tän tammikuun pidän.

Laihdutus ei vielä ole alkanut, olen kyllä surffaillu ties millaisilla laihdutussivustoilla mutta aktiivisuuteni on vasta uteliaisuus-tasolla. Oon lueskellu toisten juttuja ja huomannu että monille tuntuu laihdutus olevan yhtä vaikeaa kuin itselleni. Menen parin viikon päästä sairaalan ravitsemussuunnittelijalle, jos vaikka sais sieltä taas jotakin uutta. Ainakin nyt mulla on ollu täytettävänä sellainen syömistapalysely, jolla kartoitetaan ahmimista. Saahan nähdä millaisen tuloksen saan.

Huomenna mennään isännän kanssa elokuviin katsomaan Täällä pohjantähden alla. Monet on kehunu sitä kovasti ja sanoneet ettei ole pitkästyttävä vaikka onkin yli kolmetuntinen. Sit olis tarkoitus käydä samalla reissulla moikkaamassa hänen äitiään. Viikonlopun aikana täytyis kyllä kans ehtiä kyläillä kummipojan luona, kun se mokoma kasvaa niin vaudilla. Ihan on jo ikävä kun pariin viikkoon ei olla nähty.

Oon seuraillu noita sellon tapahtumia kauhulla ja miettiny kuinka elämä tosiaan voi olla yllättäen ohi. Ei tarvitse kuin väärä hetki väärässä paikassa ja se on siinä. Voi kun pystyisi elämään elämänsä siten, että aina olisi valmis poistumaan läheistensä luota. Mikä ihme ihmisen tekee niin hulluksi, että tappaa mustasukkaisuudesta monta henkilöä? En vaan ymmärrä..

Toivottavasti kaikkien läheisteni tästä vuodesta tulisi onnellinen!