Kuinka ollakaan eilen lähdin lavalle ystäväni houkuttelemana kuuntelemaan hyvää musiikkia, nimen omaan kuuntelemaan sillä sehän on selvää ettei kukaan viitsi näin lihavaa hakea tanssimaan. Pukeuduin vielä ihan varmuuden varaksi mustaan ettei vaan kukaan huomaisi ja kuljeskeltiin takaseiniä pitkin ettei naisten riviin vahingossakaan eksyttäisi.. oikein nauratti itseänikin :D

Siellä päässäni syntyi taas uusia haaveita laihuudelle

• käyn tanssikurssin ja pukeudun ihanaan vartalonmyötäiseen mekkoon ja kirkkaanpunaisiin 10 sentin korkkareihin mennessäni lavalle
• menen tansseihin ja asetun tyrkylle ihan paraatipaikalle eturiviin, hymyilen ja nautin elämästä ja miesten ihailevista katseista!

Jännä juttu toi laihuudesta haaveilu, se on ainakin nyt minua motivoinut laihduttamisen alkuun. Tällä kertaa alkuun pääseminen on ollut kovin työlästä, ilmeisesti mitä vanhemmaksi tulee sitä heikompi itsekuri on. Minäkin olen varmasti elämäni aikana ainakin kymmenen kertaa pudottanut painoa milloin milläkin tavalla ja aina vaan saanut kaiken takaisin korkojen kera. Kyllä se ihan väkisillä meinaa masentaa kun vaan huomaa kuinka paino senkun nousee ja nousee... ja lohdutusta saa ruoasta ja kierre on sitä myöden aina selvä.

Nyt kuitenkin on viikko nutrausta takana ja huomenna aamulla saan hypätä vaakaan (oon kyl joka aamu siinä hyppiny muutenkin) ja nähdä viikon pudotuksen. Siis ihan oikeesti oon voittanu itseni tällä viikolla kun en ole sortunut mihinkään ylimääräiseen ruokaan - hyvä minä!