Huomasin, että olen unohtanut kokonaan tämän blogini! Oon vaan ollu ja menny aika nautinnolla eteenpäin. Olen iloinen, kun olen saanut taas liikunnan sykkeestä kiinni ja minusta on tullut uimahallin vakiasiakas. Paino ei silti laske, muttei oikeasti onneksi nousekaan. Lihavuusleikkaukseen meno lähestyy pikku hiljaa. Minulle ollaan tehty jo verikokeita, gastroskopia ja kutsuja muihin tutkimuksiin on tullut. Vatsan alueen ultraäänitutkimus tehdään kesäkuussa, joten syksyllä varmaankin pääsen itse operaatioon.

Olen huomannut tuolla laihdutusleikkausfoorumilla, että jotkut tuskailevat kuinka hitaasti pääsee leikkaukseen, mutta ainakin itselleni se on ihan hyvä asia. Minulla on reilusti aikaa miettiä tämä juttu loppuun saakka. Onhan tässä kyseessä loppuelämään vaikuttava juttu. Olen saanut lisää uskoa leikkauksen hyödyllisyyteen lukemalla foorumia.

Ensi viikolla on vuorossa sydänfilmi ja sydämen ultraääni. Minua tutkitaan näissä hieman tarkemmin, koska sydänpuolella on ollut aiemmin ongelmaa. Kyllähän sekin tietysti hälventää ylimääräisiä pelkoja, kun on hyvin tutkittu.