Pyysin miestäni valokuvaamaan itseäni edestä ja sivulta ja järkyttävää katseltavaahan se oli. Ajatuksenani on ottaa vaikka kerran kuussa samanlaiset valokuvat, jotta saisi vähän vertailtua tapahtuuko mitään silmin havaittavaa muutosta.. Mutta noi käsivarret... ei voi käsittää käsiään  Näin ei voi enää jatkua, haluan elämäni takaisin!

Eilen fillaroin eka kerran tälle kesälle ja kyllä tuli hieno fiilis tuulen pöllyttäessä hiuksiani ja auringonlaskun hyväillessä kasvojani.. Tuli mieleeni muutamia uusia haaveita laihuudelle

• Laihana ei tarvitse pelätä joka montun kohdalla takarenkaan puhkeamista tai osumista vanteelle. Laihana voin viilettää täysillä vaikka "nimismiehen kiharoita"
• laihana saan istua elokuvanäyttämön penkkiin eikä sen reunat purista lanteitani ja ihmiset mahtuvat hyvin ohittamaan minut mennessään paikoilleen
• Ja en koskaan enää pukeudu sloggeihin vaan haluan käyttää kauniita pitsisiä alusasuja
• kesäisin käyn puistojumpissa ja otan eturivin paikan!

Tässähän minä tänään :

Ai niin ja kuudes päivä nutrauksella - hyvä minä! Oon onnistunu ainakin vielä kieltäytymään kaikista houkutuksista...