Lienee se sitten viisainta mennä sinne painonvartijoihin, kun kerran sisko pyysi kaverikseen. Mähän siellä oon ollu ties kuinka monta kertaa, mutta siskolle tää on eka kerta. No, hän nyt onkin puolet pienempi luin minä, mutta hyvä kun ottaa itseään niskasta kiinni ennen kuin on yhtä läski kuin meikäläinen. Tällä viikolla marssitaan yhteistuumin monien muiden kanssa puntarinvahtaajiin (kuten miehelläni on tapana sanoa).

Menin sitten tänään paistamaan loput torttutaikinat ja oon tässä illan aikana vedellyt ainakin 6 torttua. Onneks ne on nyt loppu pakastimesta. Piti niin paistella niitä jouluna, mutta ei tullu paistettua kun oli niin paljon kaikkea muuta hyvää syötävää. Nyt ne sitten maistuikin makoisilta.

Elämässä menis muuten mukavasti, mutta huolissani oon kovasti tuon vanhimman lapsen erosta selviämisen suhteen. Hän ei meinaa millään päästä yli exästä ja tuntuu että on jumissa siihen vaikka toinen jo onkin aloittanut uuden kumppanin kanssa elämää. Perskules, voi kun hän osaisi vähän irroitella ja katsella itselleen uutta kaveria. Ihan tuntuu välillä , että antaisin vaikka kaiken omaisuuteni ja tulkoon vaikka kaikki sairaudet minulle, jos sillä saisin lapsilleni onnellisen elämän...