torstai, 22. marraskuu 2012

Tasan sata :)

Aamupaino tänään..
Kyllähän tää menee hitaasti, mutta varmasti alaspäin. Oon nyt sen 40 kiloa laihtunu ja se on paljon. Just viime viikonloppuna otettiin valokuvia enkä oikeesti meinannut tunnistaa itseäni kasvoista, kun ovat niin kovin kaventuneet..
Mutta kaikki roikkuu, kädet, tissit, maha. Onneks on tää vakiparisuhde, sillä en kyl kenenkään vieraan kanssa vällyihin lähtis seikkailemaan..

sunnuntai, 26. elokuu 2012

Lihavuusleikkaus tehtynä

Onhan se ollut jo ajat sitten tehtynä eli viime vuonna joulukuussa ja painoakin on tippunut 35 kg. Aikas mainio määrä, mutten suinkaan ole tyytyväinen.
alkuun se tietysti tippui sellaisella vauhdilla , ettei mitään rajaa, mutta viimeiset pari kuukautta on junnannut paikoillaan. Ei tämä ole mikään hokkuspokkus taikatemppu, jolla laihtuu laihaksi ilman työtä. Itse ainakin joudun edelleen laihduttamaan, kuten ennekin, sillä pystyn syömään kuitenkin aika isoja annoksia, vaikka luulin, että annokset ovat vain hyvin pikkuisia. Eiväthän ne annokset tietenkään ole mitään sellaisia suursyömärin annoksia kuin ennen, mutta kuitenkin saa katsoa, mitä suuhunsa laittaa.
Itselläni on edelleen ongelmana se, että ramppaan iltaisin jääkaapilla tutkimassa mitä sieltä löytyy. Se on kyllä sellainen tapa, että antaisin mitä vaan, jos pääsisin siitä eroon.  Syön siis edelleen usein, mutta pienempiä määriä.
Saahan nähdä, onko tää leikkauksen teho jo kokonaan saavutettu, vai laihdunko vielä?
Minussa herää ristiriitaisia tunteita, kun vertaisryhmässä, jossa olen, toitotetaan kaiken aikaa, että pitisi oppia syömään oikein ja lopettaa laihduttaminen. En minä voi lopettaa laihduttamista, koska muuten homma repeää taas käsistä. Lihon niin hemmetin nopeasti!
Pitäis tätäkin yrittää päivitellä jossakin vaiheessa...

sunnuntai, 27. maaliskuu 2011

Tutkimuksia on tehty

Huomasin, että olen unohtanut kokonaan tämän blogini! Oon vaan ollu ja menny aika nautinnolla eteenpäin. Olen iloinen, kun olen saanut taas liikunnan sykkeestä kiinni ja minusta on tullut uimahallin vakiasiakas. Paino ei silti laske, muttei oikeasti onneksi nousekaan. Lihavuusleikkaukseen meno lähestyy pikku hiljaa. Minulle ollaan tehty jo verikokeita, gastroskopia ja kutsuja muihin tutkimuksiin on tullut. Vatsan alueen ultraäänitutkimus tehdään kesäkuussa, joten syksyllä varmaankin pääsen itse operaatioon.

Olen huomannut tuolla laihdutusleikkausfoorumilla, että jotkut tuskailevat kuinka hitaasti pääsee leikkaukseen, mutta ainakin itselleni se on ihan hyvä asia. Minulla on reilusti aikaa miettiä tämä juttu loppuun saakka. Onhan tässä kyseessä loppuelämään vaikuttava juttu. Olen saanut lisää uskoa leikkauksen hyödyllisyyteen lukemalla foorumia.

Ensi viikolla on vuorossa sydänfilmi ja sydämen ultraääni. Minua tutkitaan näissä hieman tarkemmin, koska sydänpuolella on ollut aiemmin ongelmaa. Kyllähän sekin tietysti hälventää ylimääräisiä pelkoja, kun on hyvin tutkittu.

keskiviikko, 17. marraskuu 2010

Kutsu saapui

Tosi jännä tunne kun sairaalasta saapui kutsu sisätautilääkärin vastaanotolle ja hurja nippu laboratoriokokeita ennen sitä. Tavallaan se on hienoa että näin nopeasti hommat käynnistyi mutta toisaalta ihan sairaan pelottavaa! Oon edelleen epävarma uskallanko toimenpiteeseen. Kyseessähän on siis lihavuusleikkaus eikä mikään laihdutusleikkaus ja sekin valkeni itselleni ihan tässä joku aika sitten. No tässä tilanteessa mennään eikä tämä päivittelemällä miksikään muutu.. Läskit ei vaan sula vaikka kuinka haluaisin.

keskiviikko, 3. marraskuu 2010

Kohti laihdutusleikkausta

Mitä tää elämä oikein on?? Helvetillistä ahdistusta omista läskeistä, selkäkipuja, hengästymistä ja rytmihäiriöitä. En pysty laihduttamaan, ei ole tahtoa kieltäytyä herkuista vaikka kuinka ajattelen joka ainut aamu. Edessä on sitten laihdutusleikkaus mitä ilmeisemmin. Prosessi on polkaistu käyntiin, lähete sairaalaan on tehty. Henkisesti olen yrittänyt sopeutua ajatukseen ja hetkittäin tunnen jopa vahvoja tilanteita asiaa pohtiessani.

Oon kulkenu bussilla parina päivänä ja oon ihan kauhuissani kun oikeesti oon niin läski että vien puolentoista penkin paikan kun istun. Hävettää oikein kun kukaan ei voi istua mun viereen paitsi ihan pakon edessä, viimeisessä hädässä. Tunne on just ihan sama kuin silloin aikoinaan alaluokilla pesäpallopelin joukkueisiin jaossa. Minä köntys olin aina se viimeinen joka huudettiin joukkueeseen, kaikista surkein. Ne sitten oli tuskaisia päiviä.. Fillariakin yritin tässä kokeilla mutta enhän mä sillä voinu mennä ku kumit oli niin tussut että vanne osui maahan, no ehkä se olikin niin parempi ettei naapuruston tarvinnu partaansa hekotella tämän läskin viilettäessä ohitse.

No siitä laihdutusleikkauksesta, oikeesti oon kiinnostunu siitä kun oon huomannu erään tuttavani onnistuneet tulokset vastaavassa leikkauksessa. Herranjestas kuinka kauniiksi hän on muuttunut! Eikä hänellä ole ollut mitään sivuvaikutuksia, kaikkin on mennyt tosi hyvin. Itse hieman pelkään operaatiota mutta eiköhän se tästä helpota ja voihan se olla niinkin ettei lääkäri edes suostu minua leikkaamaan kun mulla on niin noita kaikkia fyysisiä sairauksia. No tällaista tällä kertaa............