Positiivista ajattelua täytyy kehittää! Luin aamuvirkkuna hetkenäni Tahkokallion vanhaa kirjaa myönteisestä ajattelusta ja totesin , että nyt on aika keskittyä myös siihen ajattelutapaan. Miksi ihmeessä minäkin aina ajattelen kuinka ruma ja lihava olen ja usein keskityn niihin epäonnistumisiin joita syömisen osalta kohtaan.

Koen siis valtavaa inhoa itseäni kohtaan heti jos ruokailu alkaa lipsua, kerta kaikkiaan käsittämättömällä tavalla. Eilenkin kun söin normaalia ruokaa lisättynä yhdellä mustikkapiirakan palalla koin illalla syyllisyyttä syömisestäni. Kuitenkin olin syönyt koko päivänä vain hieman yli 1000 kaloria!! Minun täytyisi oppia nauttimaan hyvistä valinnoista ja hetkistä ilman syyllisyyden varjoa!

Ja haavepuolella taas yksi lisättävä ajatus on muistunut mieleeni- tämä on ollut jo vuosikymmeniä päässäni - oikeastaan jo kouluajoista saakka kun muistan ruotsinkielen langanlaihaa opettajaani joka istui pöydän reunalla kietoen säärensä kauniisti toistensa ympärille... Ja kuinka aina katselen naisia, jotka näppärästi ja vaivattomasti nostavat jalan toisen päälle istuessaan. Minä en siihen ole koskaan pystynyt ilman ponnisteluja ja tuskaista/vaivaantunutta olotilaa.. Kyllä olisi kahvikutsuikka kiva kaittaa jalka toisen päälle ja asettaa toinen lautasista syliin pelkäämättä että se valuu pitkin lattioita.. Joo tää on tärkeä juttu minulle!

• Haluan istua kekkereillä ja kokouksissa sivistyneesti jalka toisen päälle rennosti heitettynä

Näillä ajatuksilla mennään viikonloppuun ja ollaan iloisia siitä, että vielä ensi viikolla on lomaa!!!